Olen nyt ollut työtön kohta kaksi kuukautta (joo tiedän se ei ole todellakaan pitkä aika) ja pää alkaa sanoa sopimustaan irti. Päivästä toiseen sama ohjelma. Istu, Istu, siivoa, Lenkkeile, siivoa, laita ruokaa ja niin siivoa.
(tästäpä tulee kauhea valivali postaus.SORRY) Toki suurin syy siihen että pää sanoo sopimustaan irti on rahapula. Miehen tuloilla koetetaan tulla toimeen ja ne nipin napin riittävät kuukauden laskuihin. miehen tuloista ei siis jää juuri ollenkaan rahaa muuhun, ei ruokaa, eikä muuhunkaan. Minun "tuloilla" ostetaan sitten ruuat, ja koitetaan maksaa kaikki muutkin menot, mitä tulee ns. loppukuusta. Olisi vaan helpompaa jos kummallakin olisi säännölliset tulot ja ei tarvitsisi jokaista euroa laskea.
Olenkin miettinyt, että jos lähtisin toiselle paikkakunnalle töihin. Jos muutettaisiin nykyiseltä paikkakunnalta kokonaan pois. Oisko esimerkiksi Oulussa paremmin töitä, tai vaikka jossain muualla.
Yksi asia joka antaa joka päivä uutta puhtia jatkaa on tuo meidän vanhempi karvaturri. Se osaa ilahduttaa pelkällä olemassa olollaan. (: Niin rakas ja tärkeä että... ♥ Sitä on todella vaikea sanoin edes kuvailla, mitä tämä pieni (iso) karvakasa minulle merkitsee. Toki nuorempikin koira on tärkeä ja rakas, mutta tässä vanhemmassa herrassa on sitä jotain, joka on valloittanut minun sydämen ihan kokonaan.
 |
| Niin rakas ♥ |
Ensikerralla lupaan kirjoittaa pikkaisen positiivisemman postauksen. LUPAAN SEN!
Onkos muita kohtalotovereita, jolla sama "ongelma"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätät jälkesi käynnistäsi! :>
Anonyymit: Olisi kiva jos laittaisitte nimimerkin perään :)