Kiirettä, ressiä, väsymystä...

Tämä viikko on vihdoin lopuillaan. Vapaat on alkaneet ja töihin suuntaan vasta maanantaina. Miten ihanaa, vai onkohan sittenkään. Viimeinen viikko, kuukausi tai oikeastaan koko vuosi on ollut minulle todella kiireinen, raskas, ja väsyttävä. On pitänyt ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen.

Välillä vain huomaa kun painaa pään tyynyyn, miten ajatukset lähtee laukkaamaan.. Mitä minä tässä olen, minun pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota. Huomenna täytyy tehdä se ja tuo.. Piti soittaa tuonne ja enhän minä muistanut tuotakaan s-postia pistää menemään.
Aamulla kun saan itseni ylös säntään koneelle, niin monta sähköpostia odottamassa kirjoitusta, luonnoksia ja keskeneräisiä viestejä. Mihin kaikkeen minun pitikään mennä. Mitä tehdä.. Onko asiat hoidettu.

Pesuhuone remontin aikaan kello soi 5:51. Nyt kello soi 8:31.. Mutta herään silti jokainen aamu viimeistään 5:30 siihen kun säpsädän ja luulen nukkuneeni pommiin.. EI TAAS minä myöhästyin, kappas kello onkin noin vähän.. ja unet jatkuu, jos jatkuu. Ressi jotenkin laukesi kauhean voimakkaana kun remontti saatiin tehtyä ja kaiken PITI olla siinä.. Meni vajaa 2viikkoa ja nyt meillä maanantaina ruvetaan taas remppaamaan.. Kiitos vesivahingon, hajonneiden putkien...

Miksi taas minä... Olen eräänkin kerran sanonut läheisille etten jaksa..Vähättelen asiaa silti ja sinnittelen huulta purien. Töissä hymyilen asiakkaille olen iloinen ja positiivinen. Teen työni ja lähden pois. Kotona jatkuu taas uudet työt.

Työpöytä on täynnä pepereita jotka odottavat täyttöä, laskut jotka pitäisi maksaa, tili joka on pian miinuksella, jääkaappi joka on tyhjä, koirat jotka on lenkkeilyttämättä, minä joka olen aivan sippi ja silti en anna aikaa itselleni.. Mies joka tarvitsisi huomiota ja iloisen puolison rinnalleen.. Koti joka on kaaoksen partaalla.. Miten tästä kaikesta selviän??

Nurkan takana odottaa mahdollisesti uusi työ, uudet haasteet, uudet tehtävät, uusi työympäristö.. Mutta silti vanhatyö seuraa perässä, en luovu siitä, en sitten millään. Vurokauden tunnit kyllä riittävät kaikkeen tähän 2työhön, perheeseen, koiriin, kotiin, kaikkeen KYLLÄ minä pystyn..

Minä lupaan ottaa ensivuoden rauhallisemmin, antaa aikaa itselleni, huolehtia itsestäni. Tehdä asioita jotka ovat minusta kivoja, hankkia harrastuksia ja pistää elämäni muutenkin järjestykseen. Lupaan olla parempi ihminen ja kuunnella omaa sydäntäni. Nyt painan vielä täysillä, teen ylisuorituksia, repeydyn tuhanteen hommaan. Minä olen vain.... Minä.

Hyvää yötä kaikille rakkaille, pitäkää huoli itsestänne ja läheististänne!<3

Bloggaamisen vaikeus

... Miten työlästä ja vaivalloista onkaan saada jotan tekstiä aikaiseksi. Useamman kerran olen blogeja lukiessani miettinyt, että nyt minä kirjoitan jotain.. Mutta kun aukaisen uuden merkinnän, mitään sanottavaa ei ole.
Kuvattomien postauksien tekeminen on jotenkin tylsää. Minulla on tällä hetkellä digikameran laturi teillä tietämättömillä ja tietysti akku loppunut. Järkkärini on sanomassa sopimustaan irti ilmeisesti. Siinä on lasissa naarmu joka ei ole ennen kyllä vaikuttanut kuvaamiseen mitenkään, mutta nyt kuvissa näkyy viiva, vai kuvittelenkohan senkin vain. Noh, joka tapauksessa senkin laturi on jossain, mutta kun en tiedä missä.

Kuvattavaa olisi, on saatu tosiaan kylppärin remppa valmiiksi, muutaman kommelluksen saattelemana. Seiniäkin on maalailtu ja tapetoitu uudelleen, mutta kun en vain saa aikaiseksi etsiä kameraan laturia ja ladata akkuja. Ipadin kamera on jotenkin suttuinen, eikä sillä saa hyviä kuvia. En jaksa edes ruveta värkkäämään sillä mitään isompaa projektia.  Kännykällä en vain muten tykkää kuvata semmoisia tarkoituksella otettavia kuvia. Lenkkeilessä ja muuten semmoiset extempore kuvat onnistuvat kyllä kännykällä, muttei mitkään paremmat. Siispä kameran latureita etsimään pitäisi ruveta.

Olen myös harkinnut uuden kameran ostamista, mutta se tuntuu nyt kaiken tämän muun rahanmenon rinnalla suurelta mahdottomuudelta. Meillä remontti kustannukset riistäytyivät käsistä, sillä remonttiin matkassa tuli suuria muutostöitä ja remontista tuli laajempi kun oltiin arvattukaan. Meillä oli ylimääräistä rahaa jonkin verran jos sattuu menemään yli, mutta ihan tämmöisiin hirvittäviin summiin ei kuitenkaan varauduttu. Ensiviikolla toivottavasti saadaan tietää kokonais summat mitä kaikkea meille jää maksettavaa. Taloyhtiömme ei rupea heille kuuluvia kustannuksia maksamaan kun vetoavat johonkin ihme systeemiin. Katsotaan miten käy, vai mennäänkö oikeuteen asti tämän asian kanssa.

Toisen bloginkin puolella on erittäin hiljaista. En saa sinnekään aikaiseksi mitään. Paljon olisi kerrottavaa sielläkin, mutta kun ei vaan tekstiä synny. monesti olenkin miettinyt että ehkäpä tämä bloggaaminen ei olekkaan minua varten, ehkä yritän vaan mennä massan mukana... Kun muutkin kirjoittaa blogia niin kyllä se minäkin. Noh oli miten oli, bloggaaminen jatkuu jonkinlaisella asteella. Kirjoitan ehkä kerran viikossa, kuukaudessa tai kahdessa kuukaudessa, mutta en ole minnekään ainakaan vielä häviämässä. Toivottavasti syksy toisi jonkinlaista inspiraatiota tähän touhuun..

Nyt jatkan töitä ja toivotan tielle kaikille oikein hyvää sunnuntain jatkoa! :)