Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..

Otsikko kertookin jo paljon. Viimeinen kuukausi tai oikeestaan kaksi, on ollut ehkä elämäni vaikeimpia. Ei niinkään taloudellisesti vaan vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. 

Joskus sitä miettii että miten ihmeessä näistä kaikista selviää ja miten pää jaksaa tän kaiken. Varsinkin kun meillä se tahtoo mennä niin että minä hoidan kaikki tämmöiset "tärkeät/Vaativat" jutut ja M tulee sitten vaan perässä. HUOH...

Nyt on pakko melkein nostaa kädet pysyyn ja huutaa "LUOVUTAN"... Ei jaksa enää yksinkertaisesti. Kaveritkin on huomanneet kuinka loppu oon, mutta minkäs tälle voi. Töissä täytyy käydä yrittää esittää erittäin iloista kassatätiä, ja kun kotiin pääsee käperryn peittoon ja vaivun omaan maailmaani.

Eräs rakas ystäväni, joka on minulle ihan mahottoman tärkeä ja jota olen aina kun mahdollista niin olen pyrkinyt näkemään. Nyt en ole pitkään aikaan jaksanut keskittyä siihenkään.. :( Anteeksi. Niin rakas kummipoikakin on jäänyt nyt sivuun ja en ole viimeisen kuukauden aikana kerennyt/jaksanut käydä häntäkään kovin montaa kertaa katsomassa. Onneksi kuitenkin sain hänet yksi ilta hoitoon muutamaksi tunniksi, joka auttoi hirveästi taas jaksamaan. Niin pieni ihana hymy voi auttaa jaksamaan taas paljon paremmin.. 

Jospa tämä masennus/väsymys helpottaisi pikkuhiljaa ja jaksaisi taas panostaa rakkaisiin ihmisiin. 

Olette minulle ihan maailman tärkeitä, mutta koittakaa ymmärtää... Kyllä tämä täti/tyttöystävä vielä täältä paskasta ylös ittensä riuhtoo... Vaikka väkipakolla sitten. 

Tosiaan nyt on mennyt niin moni matto jalkojen alta ettei jaksa enää käsittää. Nykyinen kämppä on homeessa ja ei ole tietoakaan minne sitä kuukauden/kahden päästä päänsä illalla painaisi... 

Ja kun omaa kotia harkittiin niin sekin vietiin pois... Pankki teki tenät eikä nyt sitten omaa kotia saada...

Ehkä tällä kaikella on tarkoitus.. Ehkä tämä kaikki on vain pahaa unta ja aamulla kun herään niin kaikki on paremmin. 

Tämä tyttö lähtee nyt nukkumaan ja toivoo huomisen olevan parempi päivä. 

OOTTE RAKKAITA, VAIKKEN 

SITÄ JOKA PÄIVÄ MUISTA KERTOAKKAAN! ♥